0,00 €
Ostoskori Päivitä

Ei tuotteita

Pikku-Papoose.fi
Pikku-Papoose 

  ennen ja nyt   

 romi_babu_pieni
Esikoiseni Erika syntyi vuonna 1999, jolloin ei vielä kohistu kestovaipoista eikä kantovälineillä ollut niin väliä. Itse olin kuitenkin vannonut, että vauvan kanssa käytetään kankaisia vaippoja ja aloinkin haalia kirpputoreilta mm. Unimix-vaippoja, joita valmistettiin Suomessa 90-luvun alkupuolella, sekä harsoja että Vekkuli-vaippa-housuja. Niillä mentiin onnistuneesti koko vaippaikä, tosin öisin käytössä olivat kertakäyttövaipat. Meille hankittiin myös nykyään kovasti parjattu rintareppu, koska vaihtoehtoja ei löytynyt. Itse en repulla pystynyt vauvaa kantamaan, koska se painoi hartioihin liikaa.
Pikkukakkosen ilmoitettua tulostaan vuonna 2002, olin edelleen ehdottomasti sitä mieltä, että vauvan kanssa kestoillaan. Kotoa löytyi nettiyhteys ja netissä oli muutama vauvatarvikeliike, joiden sivuille tieni tuntui toistamiseen vievän. Babyidean sivuilta löytyi vaikka mitä! Harsojen ja Vekkuli-kuorien oheen löytyi Happy Nappyn vaippatuotteita, Lenyan taittovaippoja, Minimunduksen villahousuja. Kantoliinailukin houkutti, ja jo ennen vauvan syntymää (toukokuussa 2003) meiltä löytyikin 2 liinaa, The BabyBundler trikoinen ja Haikarankehto kudottu. Näistä tuli kuin hyvät ystävät, jotka helpottivat arkista eloa. Romia kannoin liinassa päivittäin ja noiden kahden liinan rinnalle saapui myös Nova rengasliina, Maya Wrap Pouch-kantopussi, Amazonas Brasil kudottu ja lopulta myös Ergo-kantoreppu. Ergolla kannoin Romia paljon vielä 3-vuotiaanakin, koska autottomana liikun paljon jalkaisin ja koin Ergon paljon luontevammaksi käyttää kuin rattaat.
Romin kasvaessa taaperoksi alkoi väistämättä ajatus töihin paluusta kaihertaa mielessä. Olimme miehen kanssa molemmat vuorotyössä ja mies käskikin minun keksiä tilalle jotakin muuta. Olin 90-luvun puolivälissä käynyt yrityskurssin ja yrittäjyys oli koko ajan ollut harkinnassa. Koin kestovaipat, kantoliinat ja luonnonläheisen vauvanhoidon omakseni ja aloinkin miettiä, miksi en tarjoaisi näitä tuotteita myös muille. Otin yhteyttä Babyideaan ja minut hyväksyttiin heidän jälleenmyyjäkaartiinsa. Loppuvuodesta 2004 Pikku-Papoose otti ensimmäiset askeleensa Salossa. Eteisessämme oli vaatekomero tuotevarastona, asiakkaat saivat tarvittaessa tuote-esittelyn olohuoneessamme ja verkkokauppa aloitti toimintansa samaan aikaan. Kävin myös pitämässä tuote-esittelyjä mm. perhekerhoissa.
Puoli vuotta Pikku-Papoose toimi Salossa, jonka jälkeen perhettämme kohdanneen suuren menetyksen vuoksi, muutin lasten kanssa takaisin synnyinkaupunkiini Poriin. Porissa putiikki sai käyttöönsä yhden kaapin sijasta 2, mutta "myymälä" oli edelleen osa kotiamme. Itälinjankadulla putiikki tosin ennätti olla vain reilut 2 kuukautta, jonka jälkeen se sai ihan omat tilat, omalla sisäänkäynnillään, uudesta kodistamme. Putiikki Viikkarin Herralahdenkadulla palveli kerran-kaksi viikossa 2-3 tuntia kerrallaan ja usein myös asiakkaiden toiveiden mukaisesti muulloinkin.
Vuosien saatossa putiikin valikoima kasvoi, pyrin hankkimaan valikoimiin tuotteita, joita asiakkaat kyselivät. Kaikkea ei pieneen kotiiputiikkiin saanut millään mahdutettua! Vuonna 2008 alkoi pikkupuoti olla tupaten täynnä, joten liiketilan etsiminen tuli ajankohtaiseksi. Tammikuussa 2009 Pikku-Papoose avasi ensimmäisen ihan_oikean_kaupan Porin Sirkustorilla. Pikku-Papoosen verkkoputiikki on niinikään palvellut kaikki nämä vuodet, tuhansia kirjeitä ja satoja paketteja on postitettu ympäri Suomen ja jopa ulkomaillekin. Valitettavasti tammikuussa 2015 muutoksen tuulet puhalsivat sen verran rajuina, että Sirkustorin putiikki sulki ovensa. Verkkokauppa kuitenkin jatkaa toimintaansa edelleen. Toiveena on vielä joskus palata myös kauppana, muodossa jos toisessa. Niitä lempeitä tuulenhenkäyksiä, jotka sen mahdollistaisivat jäämme odottelemaan.

Aina silloin tällöin joku kysyy, mistä yritykseni nimi tulee ja mitä se tarkoittaa. Kun mietin nimeä, halusin, että siinä näkyy jollain tapaa intiaanit, sillä ihailen intiaanien elämäntapaa, kunnioittaa Äiti Maata kaikissa toimissaan. Papoose oli luonteva sana, sillä se tarkoittaa vauvaa tai pientä lasta. Valkoiset uudisasukkaat alkoivat nimittää intiaanilapsia papooseiksi intiaanien käyttämän kantolaitteen nimen mukaan. Pikku-etuliite päätyi mukaan, jotta nimestä kävisi myös suomeksi selville, että myymäni tuotteet on suunnattu lapsille.


Kiitos sinulle asiakkaani, Sinä olet mahdollistanut Pikku-Papoosen olemassaolon kaikki nämä vuodet!

 
kauppa_01
 
Sirkustorin putiikki 1.1.2009 - 24.1.2015